L'Internationale |
Kansainvälinenkäännös: Otto Wilhelm Kuusinen, Yrjö Sirola ja Sulo Wuolijoki |
| Debout ! les damnés de la terre !
Debout ! les forçats de la faim ! La raison tonne en son cratère : C’est l’éruption de la fin. Du passé faisons table rase, Foule esclave, debout ! debout ! Le monde va changer de base : Nous ne sommes rien, soyons tout ! |
Työn orjat, sorron yöstä nouskaa,
maan ääriin kuuluu kutsumus. Nyt ryskyin murtuu pakkovalta, tää on viime ponnistus. Pohja vanhan järjestelmän horjuu. Orjajoukko taistohon! Alas lyökää koko vanha maailma, ja valta teidän silloin on! |
| C’est la lutte finale :
Groupons-nous, et demain, L’Internationale Sera le genre humain (2 x) |
Tää on viimeinen taisto,
rintamaamme yhtykää! niin huomispäivänä kansat on veljet keskenään! (2 x) |
| Il n’est pas de sauveurs suprêmes :
Ni Dieu, ni César, ni tribun, Producteurs, sauvons-nous nous-mêmes ! Décrétons le salut commun ! Pour que le voleur rende gorge, Pour tirer l’esprit du cachot, Soufflons nous-mêmes notre forge, Battons le fer quand il est chaud ! |
Ei muuta johtajaa, ei luojaa
kuin kansa kaikkivaltias. Se yhteisonnen säätää, suojaa, se on turva tarmokas. Eestä leivän, hengen, kunniamme yössä sorron, turmion, kukin painakaamme palkeitamme, kun käymme työhön, taistohon. |
| L’État comprime et la loi triche ;
L’Impôt saigne le malheureux ; Nul devoir ne s’impose au riche ; Le droit du pauvre est un mot creux. C’est assez languir en tutelle, L’Égalité veut d’autres lois ; « Pas de droits sans devoirs, dit-elle « Égaux, pas de devoirs sans droits ! » |
Lait pettää, hallitukset sortaa,
verot köyhälistön verta juo, ja köyhän ihmisoikeuskin ompi tyhjä lause tuo. Pois jo kansat holhouksen alta. Veljeyden sääntö on: kellä velvoitusta, sillä valtaa ja oikeutta olkohon. |
| Hideux dans leur apothéose,
Les rois de la mine et du rail Ont-ils jamais fait autre chose Que dévaliser le travail ? Dans les coffres-forts de la bande Ce qu’il a créé s’est fondu En décrétant qu’on le lui rende Le peuple ne veut que son dû. |
On kurjan kurjat kunniassaan
raharuhtinaat nuo röyhkeät. Ei koskaan tee ne itse työtä, vaan ne työtä ryöstävät. Varat kansan hankkimat on menneet kaikki konnain kukkaroon. Pois kansa velkansa jo vaatii, nyt ryöstösaalis tuotakoon. |
| Les Rois nous soûlaient de fumées,
Paix entre nous, guerre aux tyrans ! Appliquons la grève aux armées, Crosse en l’air, et rompons les rangs ! S’ils s’obstinent, ces cannibales, À faire de nous des héros, Ils sauront bientôt que nos balles Sont pour nos propres généraux. |
Meit valhein ruokkii tyrannit
mut rauha meille koittakoon. Nyt lakko tehdään armeijoissa, aseet pois pantakoon. Ja jos aikovat nuo kannibaalit sankareita meistä taas, niin tietäkööt he, että luodit silloin kenraalimme saa. |
| Ouvriers, paysans, nous sommes
Le grand parti des travailleurs ; La terre n’appartient qu’aux hommes, L’oisif ira loger ailleurs. Combien de nos chairs se repaissent ! Mais, si les corbeaux, les vautours, Un de ces matins, disparaissent, Le soleil brillera toujours ! |
Työmiehet, kyntäjät ja kaikki
työkansa joukko nälkäinen! Maa meidän on ja olla täytyy, vaan ei laiskain lurjusten. Nälkä meill’ on aina vieraanamme, vaan kun korpit haaskoiltaan me kerran kaikki karkoitamme, niin päivä pääsee paistamaan. |
Sivua on viimeksi muutettu: 2014-03-31